Roséviinin valmistuksella on pitkä historia, joka ulottuu antiikin ajoille asti. Sen synty juontaa juurensa historiallisten viininvalmistustekniikoiden ja alueellisten perinteiden yhdistelmästä – erityisesti Välimeren alueella.
Vuosien varrella menetelmiä on kehitetty ja mukautettu vastaamaan kuluttajien makuja ja mieltymyksiä, mikä on johtanut nykyisin tarjolla olevaan laajaan roséviinien valikoimaan.
Tässä on lyhyt katsaus siihen, miten roséviinin tuotanto alkoi:
Alkuperä ja historia
Antiikin Kreikka ja Rooma: Antiikin Kreikassa ja Roomassa varhaisimmat viinit olivat todennäköisesti hyvin vaaleita – samankaltaisia kuin nykyajan roséviinit. Tämä johtui siitä, että rypäleet puristettiin hellävaraisesti ja kuoret poistettiin nopeasti, jotta viini ei tummuisi liikaa. Usein käytettiin sekoitusta punaisista ja valkoisista rypäleistä.
Keskiaika: Keskiajalla Euroopassa viinintekijät alkoivat kehittää tarkempia menetelmiä erilaisten viinityyppien valmistamiseen, mukaan lukien rosé. Ranskan Provence tunnettiin jo varhain roséviineistään, ja roséviinien valmistuksen perinne on jatkunut siellä näihin päiviin asti.
Moderni aika: 1900-luvulla roséviini alkoi jälleen kasvattaa suosiotaan, erityisesti Välimeren alueella. Parantuneet valmistusmenetelmät ja kasvava kuluttajakysyntä johtivat roséviinien suurempaan monimuotoisuuteen.
Valmistus-menetelmät
Suora puristus: Rypäleet puristetaan heti sadonkorjuun jälkeen, mikä tuottaa hyvin vaaleaa roséviiniä, sillä kuorikosketus on minimaalinen.
Maserointi: Rypäleiden kuoret saavat olla kosketuksessa mehun kanssa lyhyen ajan – yleensä muutamasta tunnista pariin päivään – jotta saadaan aikaan roséviinille tyypillinen vaaleanpunainen väri. Sen jälkeen kuoret poistetaan ja käyminen jatkuu.
Sekoitus: Pieni määrä punaviiniä sekoitetaan valkoviiniin roséviinin valmistamiseksi. Tätä menetelmää käytetään useimmiten yksinkertaisempien, massatuotettujen roséviinien valmistukseen.
Suosio ja kulttuuri
Roséviini on noussut erityisen suosituksi kesäkuukausina sen raikkauden ja viileytenä tarjoiltavan luonteensa ansiosta. Se on erityisen suosittua Ranskassa, Espanjassa, Italiassa ja Yhdysvalloissa, missä sitä nautitaan usein aperitiivina tai kevyiden aterioiden yhteydessä.
